Historiaa

Tampereen Härmälän Marttayhdistys ry. vuodet 1946 – 1986

Elettiin vuotta 1946. Sodan päättymisestä oli yli vuosi kulunut, mutta normaaliin elämänmenoon päästiin hyvin hitaasti. Kaikesta oli puutetta. Ei ollut ruokaa, ei vaatteita ja kaikista jokapäiväistä elämää koskevista vähäisistäkin mukavuuksista oli puute. Mutta kuitenkin oli toivoa jo paremmista ajoista, sillä nythän oli RAUHA. Koska Tampere oli sotakorvausteollisuuden keskuspaikkoja ja Härmälässä oli Valtion Lentokonetehdas – ja siellä paljon uusia työpaikkoja – niin Härmälään niinkuin kaikkien Suomen kaupunkien kaupunginosiin oli muuttanut paljon siirtoväkeä, kotinsa menettäneitä karjalaisia.

Kaikki yhdistystoiminta oli täysin lamassa ja vapaa-ajan harrastukset jääneet sodan jalkoihin, mutta aika nopeasti alkoivat ihmiset tuntea, että työ ei yksin pysty täyttämään elämää, joten alettiin kaivata jälleen yhdistystoimintaakin. Perheenäideille oli valmiina järjestö, Marttaliitto. Muutamat tarmokkaat Härmälässä asuvat rouvat ottivat yhteyttä Tampereella olevaan Marttapiiriliittoon. Silloinen toiminnanjohtaja Saimi Latonen tuli Härmälään perustamaan marttayhdistystä.

Perustava kokous pidettiin 25.4.1946 klo 19:00 Tampereella, Härmälässä, Valtion Lentokonetehtaan linja-autojen odotushuoneessa. Jäseniksi ilmoittautui heti 40 naista. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Anja Havunen ja johtokunnan jäseniksi Anni Haltio, Maiju Keihola, Anna Kerttula, Ellen Kukkonen, Rauha Rantala, Taimi Sarna ja Helmi Törönen. Puolet valituista johtokunnan jäsenistä oli karjalaisia, jotka jo entisillä kotiseuduillaan olivat olleet mukana marttatyössä. Niinpä toiminta yhdistyksessä alkoi reippaasti, kun tamperelaisillekaan johtokunnan jäsenille ei marttatyö ollut aivan uutta eikä vierasta.

Monien vaikeuksien ja anomusten jälkeen saatiin kokoontumispaikaksi Rantaperkiön kansakoulun puutyöluokkahuone, missä sitten kokoonnuimme 4 vuotta. Istuimme höyläpenkeillä – tuoleja ei ollut – joimme milloin rukiilta, milloin herneeltä maistuvaa kahvinkorviketta. Usein ei ollut edes höylänlastuja lakaistu, kun tulimme ompeluiltaan, vaan ensin lakaistiin lattia. Ihme kyllä, meillä oli aina jotain ”kastettavaa” korvikkeen kanssa ja aina oli myös sokeria ja kermaa pöydässä. Valtavaa innostusta marttatyöhön todistaa sekin, että joulujuhlassamme oli yli 150 henkilöä ja koulun juhlasali oli aivain täynnä väkeä.

Keväällä 1947 valmistelimme äitienpäiväjuhlan. Johtokunnan kokouksen pöytäkirjan mukaan päätettiin vieraille tarjota korvikekahvit pullan kanssa, mutta leipäkuponki oli kuitenkin vaadittava. Muistini mukaan sitä leipäkuponkia ei juhlassa kuitenkaan peritty äideiltä. Jo vuonna 1947 kesällä aloitimme myös vuotuiset retkeilymme. Ensimmäinen kevätretki tehtiin Orivedelle Hörtsänän tilalle ja mukana oli 25 marttaa. Rahaa saatiin silloinkin kokoon lähinnä pienillä arpajaisilla. ”Tiskin alta ” saatiin ostaa 4 tusinaa todella suuria kahvikuppeja ja kahvipannu. Täytekakut, siirappipullot ja ruispiparkakut olivat arvotavaraa arpajaisvoittoina ja lyijytäytekynä oli lähes lottovoitto.

Ostimme yhdistykselle jäsenten käyttöön ja vuokrattavaksi suuren mehupuristimen, jolla tehtiin satoja litroja siirappia sekä omena- ja marjamehua. Ohimennen mainittakoon, että mehupuristin myytiin 10 vuotta myöhemmin nykyään tunnetuksi tulleen teatterinjohtaja Jouko Turkan äidille 1000:lla markalla. Vanhasta uutta-kurssit olivat silloin todella tarpeellisia, kun mitään kankaita ei ollut vapaasti myytävänä. Johtokunnan pöytäkirjamerkinnän mukaan saimme vonna 1948 Kansanhuoltoministeriön ostoluvan yhdelle pakalle puuvillakangasta. Kankaasta Ellen Kukkonen leikkasi ja ompeli naisten ja lasten esiliinoja, jotka myytiin Naisten Messuilla kaupungintalossa. Näihin aikoihin meillä oli Marttatyttö-toimintaakin muutaman vuoden ajan.

Vuonna 1949 alkoi elämä kaikin tavoin parantua. Vähitellen saatiin ostaa kankaita, lankoja ym. Ajat muuttuivat nopeasti ja kauppoihin tuli k a h v i a ! Yhdistyksessä oli 67 jäsentä ja jäsenmaksu 100,-. Kesällä 1949 kudottiin Härmälän Seurakunnalle ”Pirkkala”-niminen vihkiryijy, jonka luovuttivat 11.12.-49 uuden Seurakuntatalon vihkiäisissä Anja Havunen, Ester Keskuoja ja Anna Kerttula.

Vuoden 1950 alussa saimme uuden kokoontumispaikan Härmälän Seurakuntatalossa. Enää ei tullut ”tikkuja takapuoleen” marttailloissa, vaan istuttiin tuoleilla eikä höyläpenkeillä. Näinä vuosina ostimme mm. kahdet kangaspuut, joilla tulevina vuosina kudottiin satoja metrejä mattoja.

Marttapiiriliitolla oli silloinkin rahapula. Melkein joka vuosi on pöytäkirjoissa merkintä: Piiriliitolle lahjoitettu 2000:- tai 3000:- j.n.e. Täytyy todella jälkeenpäin ihmetellä, miten sitä rahaa saatiinkin kokoon!

Vuonna 1952 oli yhdistyksellä paljon toimintaa. Pidettiin mm. hämäläispäivälliset, jossa oli rovasti Kukkonen puhumassa, sekä tosi hämäläistä perinneruokaa sahteineen! Sitten oli karjalaisillalliset, näytelmäkappaleet ja kansantanhut. Kaikki omien jäsenten esittäminä. Samana vuonna oli yhdistyksellä ensimmäisen kerran edustaja Martta-liiton vuosikokouksessa Helsingissä. Taloudellinen tila oli niin hyvä, että ensi kerran yhdistys antoi kesäretkeä varten rahaa 5000:-. Kävimme peräti Aulangon hienossa hotellissa syömässä ja Hattulan vanhassa kivikirkossa. Mutta – elämässä on aina nousu- ja laskukausia, niin myös yhdistystoiminnassamme alkoi aallonpohja!

Vuonna 1953 meidän oli pakko muuttaa jälleen kokoontumispaikkaa, koska vuokra oli aivan liian kallis Seurakuntasalilla. Emme pystyneet maksamaan 500:- illasta. Puheenjohtajamme muutti pois paikkakunnalta ja toimintamme oli monissa vaikeuksissa. Sinä vuonna aloitimme kuitenkin monia vuosia kestäneen vanhusten juhlasarjan. Kävimme henkilökohtaisesti kutsumassa yli sataa Härmälän Seurakunnan alueella asuvaa vanhusta ja heitä tuli juhlaan 96 henkilöä. Tämä oli ensimmäinen varsinainen vanhuksille järjestetty juhla koko Tampereen kaupungissa. Merkillepantavaa oli, että yli puolet juhlavieraista oli miehiä! Meillä kaikilla martoilla on siitä juhlasta monta mukavaa muistoa. Puhujana oli kirkkoherra Mäenpää. Hänen perheelleen oli juhla erikoisen merkityksellinen.

Vuodet -53, -54, -55 ja -56 kokoonnuimme Härmälän uudella kansakoululla, mutta emme oikein kotiutuneet sinne koskaan. Olimme niin tottuneet läheiseen yhteistyöhön Härmälän Seurakunnan kanssa, joten meistä tuntui, että Seurakuntatalo olisi meille sittenkin paras mahdollinen kokoontumispaikka. Kirkkoherra Jalo Mäenpää teki voitavansa kohtuullisen vuokran puolesta, niin muutimme jälleen seurakunnan suojiin 1957.

Näinä aikoina yhdistys eli vaikeita vuosia. Melkein joka vuosi oli uusi puheenjohtaja. Sattui kuolemantapauksia ja muita murheita toimihenkilöittemme perheissä. Mutta kuitenkin joka vuosi järjestimme vanhusten juhlan, ja teimme kesäretken, pidimme säännöllisesti ompeluillat j.n.e. Siitä, että pääsimme näiden vaikeiden vuosien yli, saamme olla kiitollisia niille martoille, jotka vaikka vain vuoden kerrallaan  – ottivat puheenjohtajan tehtävän.

Vuoden 1963 lopussa oli rahaa talletustilillä 65.316,-, mutta vuoden 1964 alussa vain 653 markkaa, koska sinä yönä vaihtui raha arvo.

Vuonna 1965 saimme vihdoin puheenjohtajaksi Terttu Polvisen, joka nuorena ja ennakkoluulottomana uskalsi todella alkaa uuden vaiheen Härmälän Marttayhdistyksessä. Hänellä oli tukenaan äitinsä, yhdistyksen perustajajäsen Martta Ahtee, joka oli hänet jo pikkutyttönä tuonut mukaan yhdistyksen toimintaan. Terttu Polvisen puheenjohtaja-aikana toiminta vilkastui kaikin tavoin. Hämeen-Satakunnan Marttapiiriliiton toiminnanjohtaja Lyyli Erkkilä oli erikoisen auttavainen yhdistystämme kohtaan. Pääsimme vähitellen jaloillemme aallonpohjasta. Saimme uusia jäseniä mukaan, sekä keksittiin uusia toimintamuotoja, unohtamatta kuitenkaan vanhoja hyviksi todettuja tehtäviä.

Terttu Polvisen puheenjohtajakausi kesti 17 vuotta. Näinä vuosina osallistuimme melkein kaikkeen Hämeen-Satakunnan Marttapiiriliiton viitoittamaan toimintaan. Esimerkkinä mainitsen osallistumisen syöpäkeräykseen kobolttikanuunan hankkimiseksi Tampereen Keskussairaalaa ja suureen Mama-tutkimusprojektiin v. 1974.

Vuonna 1972 valmistui Härmälän kirkko. Kahtena päivänä, 12-13 elokuuta, oli uuden kirkon vihkijäiset ja martat kahvittivat koko kirkkokansan. Voisi sanoa, että näinä neljänäkymmenenä vuotena on yhteistoiminta seurakunnan kanssa ollut antoisaa, autettu toinen toistamme.

Marttajärjestöhän ei ole mikään varsinainen hyväntekeväisyysjärjestö, mutta vuosien aikana on tehty paljon n.s. hiljaista hyvää. On muistettu yksinäisiä vanhuksia kodeissaan ja käyty vanhainkodeissa tervehdyskäynneillä. Alkuvuosista lähtien on yhdistyksellä aina ollut kummilapsi, jota hyvän kummitädin tapaan on muistettu pikkulahjoilla rippikouluikään asti. Kummilapsia on ollut kaikkiaan viisi.

Matkustus avartaa, sanotaan. Matkoja on tehty joka vuosi ympäri Suomen ja naapurimaita, joista on mukavia muistoja. Lapsemme ja lastenlapsemmekin muistelevat olleensa mukana marttojen matkoilla. Yhdistyksessä on vuosien mittaan ollut, ja on edelleen, monta uskollista jäsentä, mutta mainitsen vain Rauha Leskisen, joka on toiminut varojenhoitajana yli 20 vuotta, tehnyt aina valittamatta oman työnsä, ja sen ohella paljon muutakin, yhdistyksen hyväksi. Kaikkihan -me ”Vanhat”- toki kiitoksen ansaitsemme, kun olemme ”roikkuneet mukana” nämä menneet hyvät ja huonot vuodet. Melkoinen merkitys on Härmälän Marttayhdistyksellä ollut elämämme menoon.

Kerttu Polvisen jälkeen toimi puheenjohtajana kaksi vuotta Marja-Leena Ohralahti, ja vuodesta 1983 Marja Leppäkoski. Yhdistyksemme on viime vuosien aikana voinut tehdä enemmän ulospäinsuuntautuvaa työtä, koska kaupunkimme kulttuurilautakunta on kaupunginosakokeilun merkeissä avustanut Härmälän alueen yhdistysten toimintaa. On järjestetty avoimia tilaisuuksia, joihin kaikki alueen asukkaat ovat saaneet osallistua. V. 1984 pidettiin täällä Seurakuntatalolla mittavat hämäläiset perinnepäivälliset, joiden yhteydessä oli vanhojen ruuanvalmistusastioiden ja vanhan posliinin näyttely, sekä myös käsityönäyttely, johon samana talvena Härmälässä pidetyn perinnekäsityökurssin työt oli koottu. Kaupunkimme kotitalouslautakunnan kanssa olemme yhdessä järjestäneet kahtena viime vuonna laihdutuskursseja ja yleensä luentoja terveellisestä ruokavaliosta. Järjestimme myös pikkukokki-kurssin nuorille.

Vuonna 1985 järjestimme Kalevalajuhlan kaikille Härmäläisille, samoin viime syksynä saivat kaikki alueemme asukkaat opastusta Kodin Juhlien valmisteluissa.

Parina viime vuonna ovat Härmälän kaikki yhdistykset yhdessä järjestäneet Härmälä-päivän, jossa olemme kirpputorimme kanssa touhunneet. Ensimmäisen Härmälä-päivän tuoton lahjoitimme Marttaliiton Äiti-Lapsi-projektiin Keniaan, jotain viime vuosista mainitaksemme, sillä toimintaa on ollut paljon.

Alueemme oma lehti, Härmälän Sanomat, on auliisti kertonut tapahtumistamme.

Nyt, kun Tampereen Härmälän Marttayhdistys viettää 40-vuotisjuhlaansa, voidaan kaikki menneet vuodet kiteyttää seuraavaan: Kymmeniä mieleenpainuneita juhlia, opettavia kursseja, virkistäviä retkiä, tuhansia keitettyjä kahvikupillisia, tuhansia leivottuja pullia ja piirakoita sekä satoja metrejä räsymattoja ja paljon, paljon muuta. Kuitenkaan ei voida puhua vain ”vanhoista hyvistä ajoista”, myös kaikki menneet vuodet ovat varmasti muistelemisen arvoisia. Toivokaamme, että nämä nykyisetkin vuodet jäisivät yhdistyksen historiaan todella ”vanhoina hyvinä vuosin” muisteltaviksi.

Härmälässä 6 p:nä huhtikuuta 1986

Taimi Sarna

Martta Rantanen

Teksti on lainattu Tampereen Härmälän Martat ry historiikista vuosilta 1946-1986.