Kirkonkylän Marttojen vuosi 2016
Vuosi 2016
Joulukuu 2016
Kokkikerhokin sitten päättyi tältä erää. 11 kertaa on tavattu vuoden aikana ja nyt 11.12. pidettiin päätäjäiset. Perheet kutsuttiin mukaan ja aika monen lapset ja miehetkin olivat paikalla. Yhteensä oli mukana 39 henkilöä, joten puheensorinaa ja lasten mekastusta riitti. Osa perheistä on jo asettunut tänne, mutta monilla prosessi on vielä kesken. Taas tuli todetuksi että pienetkin lapset ja varsinkin nuoret ovat niitä, jotka jo jotenkin selviävät suomen kielellä ja auttavat vanhempiaan. Tarjottavat maistuivat. Feta-vihannespiirakka ja hedelmätäytekakku, lisäksi teetä ja suklaata. Kotiinkin vietäväksi Päivi oli hankkinut perheille suklaarasioita. Mukava tunne kun urakka on saatu päätökseen. Katsotaan mitä tapahtuu ensi vuonna.
Hedelmäkakku maistu kaikille. Niitä syötiin kaksi tällaistä jättiläistä.
Piirakkatalkoot ja myyjäiset.
Tehtiin ennätys piirakkatalkoissa 13.12. Yli 600 piirakkaa leivottiin seurakuntatalolla saman illan lähetysmyyjäisiä varten ja pikkupulliakin syntyi melkein sata kpl. Kun yhdeksän marttaa pani tuulemaan niin syntyyhän siinä. Lisäksi melkein kaikki olivat valmistelleet kakkuja, leipiä ym.tuotteita illan omaa myyntipöytää varten. Tuotto oli kohtalaista ja lahjoitimme suuren osan seurakunnan kautta Heinolan alueen lapsiperheille ja yksinhuoltajille.
Iloiset leipojat
Ihanan joululounaan nautimme lauantaina 10.12. uudessa paikassa Sport Cafen kabinetissa, joka olikin yllättävän kiva paikka, joskin ahtaanlainen. Porukkaa oli saatu mukavasti paikalle peräti 22 henkilöä. Olimme ahkeroineet sen verran vuoden aikana, että yhdistys maksoi melkein koko lystin. Ruoka oli todella hyvää ja palvelu miellyttävää. Allekirjoittanut meinasi vaan missata koko jutun. Kertakaikkiaan pääkoppa oli kiireessä päättänyt, että tapahtuma olisi sunnuntaina. Hälytys tuli ja yllättävän nopeasti, joskin puutteellisesti sain lauluvihot, ohjelman ja toimintakertomuksen kasaan ja suunniteltu ohjelma toteutui. Todettiin yhdestä suusta, että IHMINEN SE MARTTAKIN VAAN ON!
Marraskuun touhuja
Kokkikerhossa
on viimeiset tapaamiset käsillä. Jäljellä on enää yksi kerta joulukuun 14 päivänä. Kaksi kertaa on tavattu nyt marraskuussa ja me martat teimme pääruuaksi ekstra maustettuja lihapullia ja muusia ja tunisialaista alkuperää olevaa ”shakshouka”– nimistä maustettua tomaatista, paprikasta ja sipulista haudutettua lisäkettä. Tuntuvat maistuvan heille ihan hyvin. He taas valmistivat meille sokerittomia, rapeita leivonnaisia upporasvassa valmistettuina. Hyviä olivat.
Eilen, 23.11. oli taas tapaaminen ja uusiakin kasvoja ilmaantui ja oli aikamoinen vilske ja meteli. Lapsiakin ilmaantui paikalle vaikka se ei olekaan kovin toivottavaa, koska täysi keittiö ja kuumat hellat ovat vaaran paikkoja.
Kaikki meni kuitenkin hyvin ja kielikin alkaa jo joiltakin luistaa. Varsinkin nuoret koululaiset ovat oppineet hämmästyttävästi suomea lyhyenä aikana ja auttavat näin vanhempiaan.
Saimme nauttia pääruokana afganistanilaisesta lammasriisistä ja raikkaasta salaatista. Ruuan nini oli ”kabäli ozbaki” ja se sisälsi lampaanlihaa sekä jauhettuna että paloina. Mukana oli runsaasti öljyssä haudutettuja rusinoita, kanelia, sipulia, kurkumaa, chiliä, pippuria ja ties mitä mausteita, mutta ruoka ei ollut tulista vaan pehmeän maukasta. Seurakunnan ostamista ruoka-aineita oli jäljellä kaikenlaista ”jämää”, joista me teimme pannarin, joka maistui varsinkin lapsille vattuhillon kanssa.
Väliaikatarjoilu VPK-talolla
Talouttamme paikataksemme otimme tehtäväksemme järjestää väliaikatarjoilun ”Kasvoton mies ”-esityksessä VPK-talolla 15.11. Kahvia ,teetä ja mehua oli tarjolla suolaisen kinkkukierteen tai makean kääretortun kera. Tupa oli täynnä väkeä ja kauppa kävi kohtlaisesti. Loppuja myytiin ovella halukkaille. Ihan kannattava keikka ja jäi vielä tarjottavaa vuoden viimeiseen marttatapaamiseenkin. Esitystä emme nähneet, mutta toimittaja Kimmo Oksasen kertomus kokemuksestaan kasvojen menettämisestä viruksen ja bakteerin aiheuttamana ja taistelustaan elämästä ja kuolemasta oli koskettava.
Lokakuuta mennään edelleen.
Säännöllisten marttatapaamisten ohella on taas ollut monenlaista ylimääräistä. Marttojen syksyn ruokateema ”kukkivat kaalit” oli aiheena Marin ja Siskon ketjukouluttaessa meitä muita. Marttalan kurssilla oli opittu kaikenkaisia yllättaviäkin herkkuja. Harmi ettei allekirjoittanut päässyt mukaan.
Kokkikerho
Kokkikerho jatkuu, ainakin tämän syyskauden. Nyt oli vuoromme maistaa herkullista kypsää ja mureata kanaa tomaattisessa kastikkeessa ja raikasta sitruunalla mehustettua kurkku-, tomaatti- ja salottisipuli-salaattia sekä tietysti riisiä.Vihannekset pilkottiin todella pieniksi. Täytyy todella ihailla näiden naisten veitsityöskentelyä, kaikki pilkotaan käsin, iso veitsi, eikä mitään leikkuulautoja tarvita. valmista tulee ja nopeasti.
Kirjan ja Ruusun päivänä viime keväänä tarjoilimme Suomalaisen kirjakaupan pyynnöstä kahvia ja pullaa. Ilmeisesti heille tuli hyvää palautetta kun saimme toiveen toteuttaa taas tarjoilu uudistetun myymälän avajaisissa. Kahdessa porukassa hoidimme kahvituksen aamu yhdeksästä ilta kuuteen. Väkeä kävi mukavasti ja lettipulla maistui.
Martat Maritta ja Eeva odottelevat kahvitettavia. Pullaa oli riittävästi ja se maistui.
Syys-Lokakuu 2016
Se on taas marttakausi alkanut ja täydellä tohinalla. Ensimmäinen varsinainen tapaaminen seurakuntatalolla oli 12.9. mutta sitä ennen oli pidetty jo hallituksen palaveri, tavattu SPR:n kummeja maahanmuuttajien kokkikerhon tiimoilta, sihteeri oli käynyt viestitäkoulutuksessa Jyränkölässä ja on osallistuttu porukalla seurakunnan järjestämään lähetyslounaaseen, salin koristeluun, ruokien valmisteluun ja tarjoiluun. Porukkaa kävi n. 300 henkeä, joten ahkerana sai olla ,että kaikki sujui mallikkaasti
Tämä ns. rosvopaistilounas tapahtuu määrävuosin ja olemme olleet yleensa joukolla mukana auttamassa.Tapahtuma on siis varsin mittava ja olemme vain pieni joukko järjestelyihin osallistuneista.
Syksyinen sadonkorjuu oli teemana koristelussa. Jakelu sujui kun oli monta marttaa kauhan varressa.
21.9. Toimittaja Päivi Kuisman ja seurakunnan luotsaama kokkikerho maahanmuuttajanaisten kanssa aloitti myös toimintansa. Tilanne on vähän muuttunut viime keväästä. Osa perheistä on muuttanut pois, mutta kerho saadaan käynnistettyä ja nyt onneksi parempaan kellonaikaan, klo 17.00 keskiviikkoisin.
Ensimmäiseen tapaamiseen tuli kolme ilosta tuttua nuorta naista, joiden kanssa suunnittelimme jatkoa ja kokkasimme syksyisen omenapiirakan ja joimme teetä. Tapaamme vielä 4 kertaa syksyn aikana ja varmaankin suuremmalla joukolla.
24.9. Vietettiin Heinolassa ympäristöviikkoa ja olimme Kyläpirtin tapahtumassa mukana sienien, syyssäilykkeiden ja martta- infon tiimoilta. Tapahtumia oli ilmeisesti niin paljon, että väkeä ei ollut paljon liikkeellä ja tilaisuus jäi melko vaisuksi.
Samaan aikaan kirjastolla mehu- ja keksitarjoilua hoiteli kolme marttaamme. Jäsenemme Tuula Vigman esitteli uutta lastenkirjaansa”Kesyttäjä”. Toivotellaan menestystä!
Ja puolukassa ollaan käyty yksin ja yhdessä. Karhut pysyy loitolla,kun isolla porukalla huhkitaan metsässä ja parannetaan maailmaa.
Toukokuu 2016
26.5. Onneksi sataa ja pihatöistä pääsee sisälle koneen ääreen. Kuvat ja niiden muokkaus kelvollisiksi sivuille tuottaa sanomatonta tuskaa. Ei tahdo onnistua ja kaikki on monen mutkan takana. Nytkin olen istunut kameroiden kanssa koneen ääressä tuntikausia ja hermot on mennyt (varsinkin mieheltä). Justiin kun luulet onnistuvasi, tapahtuu jotain outoa. Kyllä perusteellinen kurssi olisi taas poikaa. Nyt kuitenkin asiaan.
18.5. saatiin kokkikerhokin päätökseen tätä keväältä. Porukka on hienokseltaan vaihtunut ja lisääntynyt, mutta perusjoukko on pysynyt samana. Lapsiakin on ilmaantunut mukaan, vaikka aluksi toisin sovittiin. Juoksevat lapset voivat aiheuttaa vaaratilanteita kuumien hellojen ja kattiloiden kanssa touhuttaessa.
Viimeisellä kerralla nautittiin lohta afganistanilaiseen tapaan paistettuna ja maustettuna. Hyvää oli, maukasta ja hieman tulista. Ateria lopuksi nautimme ”sesaminekkua”, paahdettua sokeria, jossa sesaminsiemeniä. Päivi Kuisma kukitti vieraat ja koko projektin avainhenkilöt. Kiitos Päiville! Hän olisi itse ansainnut kukat koko homman järjestämisestä. Vaikka kielimuuri oli melkoinen kaikki sujui tosi hyvin. Ruoka on yhteinen asia!
Kiitokset myös muille mukana olleille, seurakunnalle, Punaiselle Ristillle, tulkeille ja tietenkin meille martoille. Voi kyllä sanoa, että olimme koko homman tukipilareita.
14.5. Perennapäivä ei mennyt ihan nappiin. Kyläyhdistys oli jostain syystä päättänyt vetää homman matalalla profiililla, eikä varsinaisia Kesäkauden avajaisia ollut. Ilmakin oli melko kolea ja koko juttuhan oli viikkoa normaalia aikaisemmin. Ihmisiä pistäytyi harvakseltaan, eikä tuottoa juuri tullut. Meitä marttoja oli 5-6 ja rattoisastihan se päivä sujui ja vähän jokaisella oli taas istutettavaa kotiin mennessä.
16.5. Sulkavankoskella kevätkauden lopettajaiset.
Kevätkiireitä on kasaantunut sen verran, että päätimme lopettajaisiin tilata syömiset valmiina. Niinpä nautimme Seija Halmeen valmistamia maittavia kiusauksia, salaattia ja täytekakkua. Aterioinnin lisäksi oli ohjelmassa puheenjohtajan ja syntymäpäiväsankarin kukitukset ja henkisiä ja fyysisiä mittelöitä. Aivonystyröitä hierottiin anagrammi-, päättely- ja arvoitustehtävin. Ensikauhistuksen mentyä ohi, homma sujui hyvin. Jousiammunnan kokeilu ei aivan kaikkia innostanut.
Arpajaiset ja sauna kuuluivat tietysti asiaan. Saunan kanssa kävi kuitenkin köpelösti, kun ei tullut vettä. Oli vissiin jäänyt pumppu käynnistämättä. Etsinnöistä huolimatta ei löydetty mitään nappulaa, mikä olisi auttanut. Ei muuta kun vaatteet päälle ja takkatulen ääreen makkaraa paistamaan ja maailmaa parantamaan.
21.5.Ravintolapäivä.
Heinolan museonjohtaja Sirpa Juuti ehdotti meille ravintolapäivän viettoa Kivalterin pihalla teemana keväiset yrtit tai vihannekset. Innostuimme asiasta ja päätimme tarjota nokkoslettuja, raparperikiisseliä ja Louhisaaren juomaa. Lettuja oli mahdollista saada joko hillon tai suolaisten täytteiden kera.
Kahdeksan rivakkaa marttaa pani töpinäksi. Edellisenä päivänä tehtiin lettutaikinaa n.20 litraa turpoamaan. Kiisseli ja juoma tietysti myös valmiiksi ajoissa. Lauantaiaamuna klo 9 olimme me ja pari aviomiestäkin laatimassa kahvilaa pystyyn. Museomestari Häkkinen oli korvaamattomana apuna työpöydän ym. tarvikkeiden järjestelyssä. Kolme muurikkaa rivissä, tarjoilupöytä, kahvilapöydät liinoineen ja kukkamaljakkoineen muodostivat viihtyisän kokonaisuuden isojen lehtipuiden katveeseen. Piha oli aivan ihana: vanhat rakennukset, siisti ryytimaa ja viihtyisät penkit, joiden viereen asettelimme jakkaroita pikku pöydiksi.
Väkeä tuli runsaasti, olihan loistava sää ja letut loppuivatkin niukasti kesken. Noin 150 ihmistä kävi syömässä ja museossakin vierailtiin runsaasti. Saimme valtavasti kiitosta maukkaista tarjoiluista. Eritysesti harvinainen herkku, haukimousse oli asiakkaiden mieleen ja se loppuikin ensimmäisenä.
Tyytyväisinä palasimme koteihimme. Arviointimme menekistä oli osunut kutakuinkin nappiin. Meillä oli mukavaa ja museoväkikin oli tyytyväinen. Kiitos Sirpa hyvästä ideasta!
Letut maistuvat ja kolme muurikkaa ja kokkia teki parhaansa.
Huhtikuu 2016
Tämä kuukausi on ollut meillä martoissa kiireistä aikaa. Tapahtumia on riittänyt joka viikolle, parhaimmille useampi.
Kevään kaksi viimeistä maanantain marttatapaamista seurakuntatalolla sujuivat keväisten laulujen ja käsityövinkkien merkeissä.
Vierailimme myös seurakunnan perhekahvilassa tervehtimässä nuoria vanhempia sekä heidän lapsiaan.Mukana veimme virkkaamiamme juureksia ja hedelmiä lasten leikkeihin sekä kasvattamiamme herneen ja porkkanan versoja. ja Tuula Vigman luki uudesta lastenkirjastaan pätkän leikkien ja askartelun lomassa. Mukava aamupäivä kahvin ja lounaan kera. Ja lapset olivat aivan valloittavia.
21.4.Osalllistuimme myö ruoan valmistukseen ja jakeluun seurakunnan keskiviikko-ruokailussa. Karjalanpiirakat, munavoi ja nakkisoppa maistuivat seurakuntalaisille ja hommasta jäi mukava mieli.
Suomalainen kirjakauppa pyysi meitä järjestämään kahvitarjoilun Kirjan ja ruusun- päivännä 23.4. Edellisenä päivänä viiden naisen porukka leipoi 15 pullapitkoa ja seuraavana pistimme kaupalla tarjoilupisteen pystyyn. Vähän oli mutkia matkassa, kun pöydästä katkesi jalka, mutta teipillä kaikki hoitui.
Pullat saivat valtavasti kehuja ja kahvijanoisia riitti. Homma osui nappiin ja kehuja tuli myös liikkeen puolesta.
Kokkikerhokin kokoontuu vielä kevään mittaan kaksi kertaa, kerran huhtikuussa ja vielä toukokuussakin.
Hallituksen on päätettävä ja suunniteltava tänä keväänä vielä monia asioita. Perennanvaihtotori kyläpirtillä 14.5., kevätkauden lopetusrieha Sulkavankoskella 16.5. ja pop up -ravintolapäivän toteutus lääninkivalterin talon pihalla.
Ikäviäkin uutisia kuulimme. Kaksi iäkästä marttaa kuolivat nyt keväällä. Muistamme heitä lämmöllä. He olivat toiminnassa mukana pitkään.
30.3.2016
Kokkikerho
Tälle kuulle mahtuikin peräti kaksi kokkausiltaa maahanmuuttajanaisten kanssa. Bloginpitäjä ei päässyt mukaan, mutta tunnelma oli ollut iloinen jä välitön kuten aina. Siitä huolimatta, että yhdelle perheelle oli tullut kielteinen päätös turvapaikkaan. Mukana oli myös kaksi nuorta kokkia, jotka osasivat jonkinverran suomea, joten kommunikointi oli sujuvaa. Mukana kaikkiaan 16 henkilöä, marttoja, kummeja, Punaisen ristin ja seurakunnan väkeä.
Mausteinen karitsanpata ”cheime”, riisi ja tikkuperunat sekä salaatti maistuivat meille. Meidän kirpeä puolukkavispipuuromme oli heille ehkä vähän outo ja olisi kaivannut lisää makeutta.
Heille on tärkeää aina kaunis kattaus ja ruoan näyttävä esillepano. Odotellaan seuraavaa kertaa.
9.3.2016
Kokkikerho
Maaliskuun kokkikerho seurakuntakeskuksessa oli taas iloinen ja meluisa kohtaaminen maahanmuuttajanaisten kanssa. Tunnelma oli lämmin, olihan osa jo vanhoja tuttuja. Mutta uusiakin oli mukana. Apua kieliongelmiin toi 17 vuotias, erään rouvan tytär. Hän oli ollut maassamme jo puolitoista vuotta ja osasi puhua suomea.
Taaskaan eivät toivotut ruokatarvikkeet osuneet ihan nappiin, mutta luovuudella selvittiin, olihan heidän ”pääemäntänsä” kokki.
Ruokalistalla oli heidän puoleltaan maustettu riisi-munakoisopata, joka haudutettiin kattilassa. Lisänä oli sipulin ja mausteiden kanssa haudutettuja papuja sekä chilistä tomaatti- sipulisalaattia. Jälkiruuaksi me taas teimme perinteistä marjakiisseliä, jossa oli todella runsaaasti suomalaisia pakastemarjoja: mansikoita, mustikoita, vadelmia, puna- ja mustaherukoita. Marjat lisättiin jäisinä kuuman kiisselin joukkoon.
Molemmat ruoat onnistuivat hyvin. Riisiruoka lisäkkeineen oli maukasta ja kiisseli sai valtavan suosion. Naiset halusivat viedä sitä perheilleen ja lapsilleen pakolaiskeskukseen maisteltavaksi. Onneksi sitä voitiin tehdä riittävästi, kun martat lahjoittivat niin runsaasti marjoja ja mehua omista varastoistaan.
Väkeä oli 20 henkeä. Meitä marttoja 4, Punaisen ristin ja seurakunnan väkeä 6 ja loput maahanmuuttajia.
Kiisselikupit ja kermavaahto
Luova haudutuskattilaversio.
10.2.2016
Kokkikerho
Toinen kerta kokkikerhossa tuntui sujuvan jo rutiinilla.samat naiset olivat paikalla maahanmuuttajista ja meiltä martoista paikalla uusina 2 henkilöä, joista toinen bloginpitäjä. Me suomalaiset valmistimme kotoista lohikeittoa ja he mausteista kanapataa. Molemmat lajit onnistuivat hyvin, vaikka hankkimamme riisi oli vääränlaista.
Kalakeittomme oli heille selkeästi outoa, mutta jotkut söivat reippaasti ja kehuivat maukkaaksi. Heidän kanapatansa oli todella maukasta ja kauniisti esille laitettua.
Aika äänekästä ja vauhdikasta menoa. Naiset oliva nuoria, iloisia ja rentoja. He tuntuivat viihtyvän toistensa seurassa. Mukava tuokio.
24.1.2016
Kokkikerho maahanmuuttajien kanssa
Vuosi alkoi vauhdikkaasti. Ensimmäiseksi pidettiin vuosikokous 11.1.2016. Puheenjohtaja ja hallitus pysyivät ennallaan.
Toimittaja Päivi Kuisma kutsui meitä marttoja ideoimaansa projektiin maahanmuuttajien kanssa järjestettävästä kokkikerhosta. Innokkaita jäseniä löytyi ja syntyi suunnitelma kevään aikana totetettavista tapaamisista ruuan merkeissä. Tapaamme kaikenkaikkiaan 5 kertaa.
Ensimmäinen kerhoilta oli 13.1.2016 ja sen aiheena leipä. Maahanmuuttajanaisia oli paikalla10 ja meitä marttoja 4. Lisäksi muitakin osallistujia suomalaisten puolelta sekä tulkkaaja, koska yhteistä kieltä ei ollut.
Kaikki sujui mukavasti yhteisen perusruoan äärellä ja teehetken merkeissä. Kulttuurinvaihtoa ja kotouttamista parhaimmillaan. Odotamme jo seuraavaa tapaamista.