Vuosi 2019

29.12.

Toimelias vuosi rupeaa olemaan lopuillaan ja söimme hyvin ansaitun joululounaan 5.12.nyt jo perinteiseksi paikaksi muodostuneessa Sport Cafessa. Ruoka oli maukasta ja kabinetti viihtyisä. Vuosikatselmuksessa totesimme saaneemme 3 uutta jäsentä, mikä oli loistojuttu. Perinteiset joululaulut  sekä Jouluevankeliumi loivat mukavan tunnelman piakkoin lähestyvästä joulusta. Paikalla oli n. 20 marttaa, eli melkein kaikki.

Vielä oli kuitenkin yksi joulunajan perinne tulossa, nimittäin seurakunnan piirakkatalkoot. Ne pidettiin 16.12. aamulla leivotiin 500 piirakkaa ja n.100 pikkupullaa ja illalla ne olivat myytävänä seurakunnan pöydässä.

Hyvää Jouunaikaa ja tulevaa vuotta 2020!

Iki-ihanan Kivalterin talon joulukauden avajaiset pidettiin taas 23.11. ja me pidimme väentuvassa kahvilaa. Herkkuja oli tarjolla pöydän täydeltä, sekä makeaa sekä suolaista. Sen seitsemää sorttia, kuten sanonta kuuluu. Kahvia ja glögiä luonnollisesti myös.

Lisäksi oli pientä muutakin myytävää, sukkia ja lapasia, kuusenkerkkäsiirappia, joulukoristeita, jalkavoidetta ym. kaikki itsetehtyjä.

Väkeä kävi mukavasti, vaikka torilla oli samaan aikaan ohjelmaa ja glögiä myös. Monen asiakkaan mielestä väentuvan lämminhenkinen tunnelma oli rauhoittava ja vanhanajan leivonnaiset toivat monelle lapsuuden mieleen.

Kiitokset museon väelle, kun ovat ottaneet meidät yhteistyökumppaneikseen!

 

Rauhallinen väentuvan tunnelma ja runsaat myyntipöydät.

21.10. Marttatapaamisissa maanantaisin päätimme opetella himmelin ja ”olkikoristeiden” rakentamista. Kässämarttamme Eeva Hahlomaa oli perehtynyt asiaan ja tutkaillut tekniikoita. Hän ja Asta Mykrä oli koonneet syksyn kuivattamaa järviruokoa ja pilkkoneet sitä sopiviksi pätkiksi. Todettiin,että se on vahvempaa kuin olki, mutta omat niksinsä on senkin käsittelyssä. Harjoiteltiin ensin pilleillä ettei pilattu ruokoja. Muutamat innostuivat tekemään kivoja juttuja kotosalla. Varsinaisessa askarteluillassa tulokset jäivät vaatimattomiksi, aikaa kun oli vähän ja kuulumiset on kerrottava ja kahvit juotava. Himmelihommelien ohessa maisteltiin juureen leivottuja Itä-Hämäläisiä pippoja, eli ohrarieskoja voin ja sienilevitteen kera.

Kuvissa harjoitelmia.Oikealla valmliit pakkaukset myyjäispöydälle.

 

Aloitimme ruokakurssin pitämisen seurakuntatalolla. Diakoni Ritva Mertanen kartoiiti halukkuutta tällaiseen toimintaan ja kiinnostusta ilmeni.  Kokoonnuimme kokkaamaan 3 kertaa kirkonkylän seurakuntatalon keittiöön ja mukana oli joka kerta 7-9 henkilöä.

Menyyt olivat: sadonkorjuukeitto, kaurasämpylät ja marjakiisseli alkuun, sitten lihapullat ja muusi, raastetta kauden kasviksista sekä kaura-omenapaistosta ja kolmannella kerralla valmistettiin jouluista riisipuuroa ja sekahedelmäkeittoa, leivottiin torttuja sekä vamistettiin kotiin vietäväksi porkkanalaatikkoa ja bataatti-perunasoselaatikkoa.

Tuntui, että osallistujat viihtyivät ja että me olimme sekä hyödyksi että huviksi.

Samanlainen kurssirupeama pidettiin  myös Myllykylän Martoissa ja helluntaiseurakunnassa.

Kuvissa arkista aherrusta, tunnelmallinen jouluinen puuro sekä lopuksi vielä musisointia sahalla.

9.9.2019

Syyskausi on taas alkanut. Aluksi muistelimme menneitä vanhojen kuvien kera ja pino kaikenlaista kuvamateriaalia löysi paikkansa ja aikansa.

Viime vuoden tapaan lähdimme ruskaretkelle Paistjärven Ketturiutalle 23.9. Ihana päivä, joskin melko raikas tuuli puhalteli, mutta aurinko ja nuotio lämmittivät. Mukana iso joukko marttoja ja tietenkin runsaat eväät. Sienisaalis jäi vaisuksi, mutta yhteispelillä muutamat halukkaan saivat aineksia jokuseen sieniruokaan.

Osa porukasta saatiin kuvaankin.

Kesäkeikkoja – Me monessa mukana

27.7. Kivalterin juhlat

Ankarien ponnisteluiden jälkeen sorvattiin juhlava leivonnainen, joka oli tarkoitus tarjota kaikille halukkaille tuona juhlapäivänä. Haastetta riitti, sillä määrä oli suuri, yli 200 hengelle. Herkullisuuden lisäksi oli mukava olla mukana jotain 1700-luvun tai ainakin vanhan ajan henkeä. Asikkalalaisen, siis itä-hämäläisen kappalaisen, Axel Laurellin, varhaisesta perunan käyttöä edistävästä keittokirjasta, julkaistu 1773, löytyi peruna-mantelikakkuresepti jota lähdettiin kokeilemaan. Sitä suositeltiin tarjottavaksi kermavaahdon ja vadelmien kera. Isot kermavaahtomäärät kesähelteellä olisivat mahdottomia ja siihen piti löytää korvaava tuote. Sitten löytyi ns.Oscar II:sen kakku, jota Srömsönkin sivuilla on mainostettu, vanha kakku sekin. Siinä oli sopiva täyte, voikreemi, jota päätimme kokeilla.  Valmistelusta ja kehittelystä oli näyttävä juttu Itä-Häme lehdessä ja se lisäsi kyllä paineita.

Näiden kahden yhdistelmää muokkaamalla saatiin aikaan levykakku, joka aateloitiin marjoilla, pääasiassa mansikoilla. Komeita leivonnailevyjä tehtiin 8 kpl, kaikissa 2 kerrosta ja välissä voikreemiä. Tuotos oli laktoositon ja gluteeniton ja kehuja tuli valtavasti.

Mieletön 31 asteen helle toi omat haasteensa ja kylmien tarjoiluastioiden virittelyä piti miettiä. Martoillahan ei mene sormi suuhun, kylmävaraajat ja kaksoispellit ratkaisivat asian. Tietysti myös ajoitus, ettei leivonnainen joudu seisomaan liian kauan pöydällä.

 

Vihtatalkoot. Pihaltamme kaadettiin koivu Juhannuksen jälkeisellä viikolla ja yhdistyksessä päätettiin pitää tuolloin vihta- tai vastatalkoot n. 15 marttaa pääsi paikalle puukot ja oksasakset mukana ja kovusta tehtiin selvää.  Mukava päivä. Jotkut kokeilivat tuotostaan heti saunan löylyissä.Lopuksi syötiin salaattia ja maisteltiin ”kokeiluleivonnaisia”, joita martat toivat mukanaan. Museotoimi on nimittäin toivonut meidän suunnittelevan juhlaleivonnaisen Kivalterin juhliin. Heinäkuussa 27.7.kulunut 30 vuotta siitä, kun tuo perinteikäs lääninkivalteri Aschanin talo avattiin museokäyttöön.

Kirkonkylällä Sirkku ja Tuomo Orasmaan isännöimä Multamäen tila täytti 300 vuotta ja meitä pyydettiin pitämään sinne puhvettia 15.6. Vähän arvelutti, kun väkimäärä ei ollut oikein tiedossa, mutta suostuttiin sitten ”perusreseptillä”, kahvia, piirakkaa ja pullaa. Väkeä kävi runsaasti, n.300 henkeä ja tarjottavat riitti., hvin onnistunut tilaisuus, jota  hyvin onnistunut tilaisuus, jota upea sää suosi

.

 

25.5. Vietettiin Heinolassa tapahtumaviikonloppua kesäkauden avauksen merkeissä. Jos jonkinlaista tapahtumaa oli tarjolla ja väkeä riitti sadesäästä huolimatta. Meillä kirkonkylän Martoilla oli jo perinteeksi muodostunut lettukahvika Kivalterin pihalla ja kas, väkeä riitti sinnekin syömään nokkoslettuja lisukkeineen ja vierailemaan myös itse lääninkivalterin talossa.

Sadesää ei haitannut sillä iki-ihana, viihtyisä väentupa oli käytössä, samoin ulkoveranta. Meille paistajilla ja kahvilan henkilökunnalla oli hieman hankakampaa pienessä katoksessamme. Mutta kaikesta selvittiin ja vajaa 40 litraa taikinaa muuttui iloisessa ilmapiirissä letuiksi taas kerran ja löysi syöjänsä.

 

 

 

 

 

 

 

 

8.4. Juhlittiin kevättä ja samalla oman yhdistyksemme 65 vuotista taivalta. Päätimme pukeutua uuteen juhlavuosipaitaan ja testata markettien alkoholittomat kuohujuomat ja tietysti herkkupalojen kera.

Tarjolla oli 5 erilaista juomaa, 3 kotimaista ja 2 saksalaista, sekä pöydän täydeltä makeita ja suolaisia cocktailpaloja.

Juomien merkit paljastettiin vasta pisteytyksen jälkeen ja voittajaksi tuli kirkkonummelainen seljankukka-lakka kuohujuoma, 1 Winner. Se oli makeahko, raikas, monelle, myös lapsille sopiva juhlajuoma. Hinta n.11€

Tunnelma oli iloinen ja puhelias, ihan ilman prosentteja ja todettiin ,että uusi marttatunika kävi ihan mimimekosta, joka ehkä onkin taas tulossa muotiin.

 

 

Marttaliitto 120 v. maailman suurin marttailta

Aloitimme vuoden 2019 toimintamme jo maanantaina 14.1. omassa piirissä mutta vasinainen vuoden aloitus oli tavallista komeampi, kun Heinolan alueen marttayhdistykset kokoontuivat yhdessä juhlimaan 31.1., torstaina, Marttojen 120 vuotista taivalta. Kyseessä oli ns. maailman suurin Marttailta, eli kaikki Suomen martat julivat samaan aikaan. Juhlatila löytyi kirkonkylän seurakuntatalolta ja paikalla oli n.70 marttaa eri yhdistyksistä.Tunnelma oli lämmin ja viihtyisä. Ohjelmassa mm.marttojen historiasta kertoili Myllykylän Arja Rinnesaari. Martta-tv:stä poimittu Marttaliiton toimittama video historiikista oli äänentoistoltaan valitettavan heikko, mutta missäpä tilaisuudessa ei olisi teknisiä ongelmia.   Nuori viulisti Kati Rautaoja viihdytti upealla soitollaan ja sekä Marttalaulu ja Hämäläisten kaikuivat komeasti ison porukan voimin.

Järjestelyt hoituivat pääosin meidän ja Myllykylän Marttojen talkootyönä. Kiitos vaan kaikille ahkerille martoille. Tarjottuun maittavaan marttakakkuun ja marttabooliin oli saatu tarveaineet Heinolan Citymarket kauppiaalta, joten iso kiitos myös sinnepäin.

Mukava oli myös nähdä vanha vuoden 1936 suunniteltu marttamekko käytössä ja myös sitä uudempaa marttamuotia.

Esimerkkinä alueen Marttojen yhteistoiminnasta on seurakuntatalon seinällä oleva Maamiehen ryijy. Aikoinaan 1982 uuteen maalaiskunnan kunnantupaan kirkonkylälle lahjoitettun ryijyn kudottivat ja kustansivat kaikki Heinolan pitäjän seitsemän marttayhdistystä. Kaupungin ja maalaiskunnan yhdistyessä ja kunnantalon jäädessä ”tyhjäksi”, ryijy hautautui museotoimen varastoihin.

Martat kuitenkin halusivat ettei suomalainen arvotekstiili unohtuisi varastoon ja halusivat palauttaa sen takaisin kirkonkylälle. Silloinen puheenjohtajamme Terttu Schlobohm otti yhteyttä Heinola-seuraan asian järjestelemiseksi. Heidän, kaupunginmuseon ja seurakunnan toimesta ryijy siirtyi joulukuussa 1997 lahjoittajien toivomaan paikkaan kirkonkylän seurakuntatalolle

 

Muokkaa sivua