Muistelmia yhdistyksemme alkuajoista vuoteen 2007

Muistelmia yhdistyksemme alkuajoista vuoteen 2007.

Kertojana perustajajäsen Eila Mannonen

Puheenjohtajamme pyysi minua kertomaan yhdistyksemme alkuajoista.  Selasin vanhoja pöytäkirjoja ja paljonhan siellä olikin tietoa ensimmäisiltä vuosikymmeniltä.

15 marttaa alkoi ripeän toiminnan kokoontuen joka toinen keskiviikkoilta jäsenien kodeissa, eihän meillä silloin vielä ollut muuta kokoontumispaikkaa.  Tehtiin ahkerasti käsitöitä.  Heti taloon tultua jokainen martta etsi kutomisensa ja virkkauksensa esiin, ei istuttu kädet sylissä jouten ollen kuten nykyisin teemme.

Juotiin talonemännän tarjoamat kahvit, jotka sai tarjota vain yhden kahvileivän kanssa, ettei meidän yhdistyksemme kaatuisi tarjoilu kilpailuun, kuten joissakin yhdistyksissä oli käynyt.  Perustavassa kokouksessa jo päätettiin niin että 500 mk sakkoa yhdistyksen kassaan jos sääntöä rikkoi.  En muista kenenkään koskaan tarvinneen maksaa.  Meillä oli 2 kannatusjäsentä joita ei sääntö koskenut, Impi Multamäki ja Inkeri Hakotie.  Silloin kun he kutsuivat martat kotiinsa pitämään Marttailtaa saimme herkutella runsaalla kakku- ja kahvipöydällä.

Piiriliitto lupasi uudelle yhdistykselle liittymislahjaksi kurssin.  Me valitsimme pikaruokakurssin ja sillä aloitimme.  On niitä kursseja sen jälkeen riittänyt.  On leivottu pikkuleipiä, tehty ruokaa niin lihasta kuin kasviksistakin, savustettu kaloja.

Tehty vispilöitä ja luutia.  Käsityön puolella on opeteltu lasten vaatteiden tekoa ja liinavaatteiden ompelua.  Välimäen Eila opetti meille revinnäisliinan tekoa.  Oli siinä Eilalla kiirettä kun jokaiselle piti näyttää mikä lanka puretaan, että työ edistyy.

Tahroja opettelimme poistamaan miesten ravateista ja pesemään nahkakäsineet ja puhdistamaan hyvät ryijymme.

Muutamia hauskojakin tilanteita on sattunut.  Talousopettaja Jääskeläinen oli lupautunut näyttämään meille rainakuvina “Kätevät keittiön työvälineet”.  Päätimme että marttaillassa Nurmella niin tehtäisiin.  Opettaja Jääskeläinen tuli koneineen ja rainoineen.  Oli juotu emännän tarjoamat kahvit.  Aili levitti lakanan seinälle, piti ruveta rainan katsomiseen.  Opettaja etsi sähkökosketinta mihin koneensa yhdistäisi.  Eihän meillä viellä ole sähköjä, Aili sanoi, niin jäi raina katsomatta.  Sen sijaan talousopettaja Jääskeläinen puhui meille uudesta ihmeestä, painekattilasta, jossa riisipuurokin valmistuu alle ½-tunnissa.  Tämänkin rainan näimme myöhemmin samoin kuin Piiriliitosta lainaamamme rainat “Kätevät siivousvälineet” ja “Ensiapu tapaturmissa”.

Opettaja Savolaiselle hankittiin marttakotien ensimmäisiä televisioita.  Sitäkin ihmettelimme yhden Marttaillan.

Kaikkihan me muistamme kirkkomme 250-vuotispäivät ja niiden ruokatarjoilun.  Mutta jo kirkon 200-vuotispäivillä olivat martat mukana.  Pitkä oli työlista mitä kukin tekee.  Paistaa pikkuleivät, kakut ja pullat.  Kattaa pöydät ja tarjoilee juhlapäivänä.

Välimäen Eila oli saanut lainaksi kenttäkeittiön Seurojentalon pihaan jossa kahvit keitettiin.  Olimme saaneet luvan pystyttää kioskin kirkonportin läheisyyteen jossa myimme voileipiä.  Kauppa kävi hyvin, taas saatiin pieni lisä yhdistyksemme rahakassaan ja muistihan kirkkohallituskin meitä 5000 mk lahjoituksella.

Marttoja tarvittiin Siunauskappelin ja uuden koulun harjakaisten valmistelussa ja tarjoiluissa.  Rovasti Eerikäinen jäi eläkkeelle 29.9.1956 jolloin taas oli töitä martoille noin 500 hengen voileipä- ja kahvitarjoilussa.  Tuli uusi kirkkoherra Rämesalo ja piispantarkastus ja taas martat töihin.   Joka talvinen tapahtuma heti ensi vuodesta alkaen oli Lastenkoti Kotirauhaan tekemämme Marttailta jonka aikana parsimme sukkia ja lapasia ja leikkasimme matonkuteita.  Kahvirahan jätimme lapsille makeis- ja hedelmärahaksi.  Muutenkin muistimme Kotirauhaa jouluna pienellä rahalahjalla jolla he saivat kartuttaa lapsille hankittavien suksien ja kelkkojen rahavaroja.

Kesällä teimme retkiä tutustuen lähiympäristöömme.  Kävimme Patakallion puutarhassa ja hiidenkirnuja katsomassa.  Saunoimme Heinosen ja Patjaksen kesämökeillä.

Ja vielä muutama sana juhlistammekin, sillä niitäkin on ollut.  Myyjäisethän on jokavuotinen tapahtuma jolla olemme yrittäneet kartuttaa yhdistyksen rahakassaamme millä pyöritämme toimintaamme.  Heti ensimmäisenä vuotena päätimme pitää yhdistetyn myyjäis- ja pikkujoulutilaisuuden.  Siis ilmoitus vain lehteen.  “Heinolan kk:n Martat ry” järjestää joulumyyjäiset ja pikkujoulun Heinola kk:n Seurojentalolla 5.12.1954 kello 18 runsaalla ohjelmalla liput 50 mk ja 20 mk.  Talo täyttyi jo paljon ennen kello 18:sta.  Kaikki myytävät piirakat, kakut, limput ja käsityöt olivat hävinneet ostajien kasseihin ennen kello 19 jolloin pikkujoulujuhla alkoi.  Ohjelmaa oli runsaasti, lauluja, runoja ja Kisanpoikien tonttuleikki.  Olimme saaneet Piiriliitosta konsultti Pirkko Hongiston esitelmöimään marttatyöstä ja sen vaikutuksesta Suomen koteihin.  Esitelmä oli niin mielenkiintoinen että sitä kuuntelivat muutkin kuin martat.

Koko syksyn oli Välimäen Eila opettanut meille martoille kansantanhuja ja nyt sitten esiinnyimme.  Talo oli täynnä väkeä ja kaikki meni hyvin.

Pikkujoulut pidimme ensivuosina koko perheitten ollessa mukana.

Ennen meitä perustettujen lähiseutujen Marttayhdistykset täyttivät 10 vuotta vuoronperään, aina oli meidän yhdistyksestämme ainakin 2 marttaa onnittelemassa heitä.  Näin meni vuodet ja tuli 10 vuotta täyteen Marttayhdistyksessämme, oli taas aika juhlia.  20.5.1964 pidimme juhlamme pappilantuvassa, joimme täytekakkukahvit ja saimme 10-vuotismerkit.  Jos osasin oikein laskea Siiri Erolan merkintöjä oli jäsenmäärämme nyt 36 jäsentä.

Eräs kurssimuisto tähän.  Konsulentti Pirkko Hongisto piiriliitosta oli taas meille pitämässä kurssia.  “Vanukkaat ja kohokkaat”.  Lehtisen Alli tuli vähän myöhässä.  Aloimme heti Allin tultua laulaa hänelle “Tuuditan tulisoroista”.  Pirkko jäi ihmettelemään lauluamme, selitimme hänelle tapaamme laulaa jokaiselle martalle jonka kotona on Haikara vieraillut laulaa näin.  Hänestäkin se oli kaunis tapa.  Ei ole enää vuosikymmeniin kenellekään voitu laulaa näin, siitäkin huomaa kuinka aika kuluu.  Kurssi jatkui ja ihmettelimme miksi neuvoja ei huoli meitä kanssaan töihin, häärää vain yksin hellan ja eteisen väliä.  Sinne nimittäin vietiin ne hyytelöt jäähtymään.  Valmistui siinä sitten vanukkaita ja kohokkaita toinen toistaan herkullisempia.  En minä edes kaikkia muista, mutta hyviä ja kauniita olivat.  Selvisihän sekin miksi ei meitä huolittu töihin mukaan.  Saimme houkuteltua neuvojan kamarin puolelle kahville.  Karsonin Aune ja Saran Helena jäivät yksin hellan ääreen paimentamaan neuvojalla kesken jääneen vanukkaan keittoa.  Ja pohjaan ne sen sitten polttivatkin.  Ei ollut ensimmäiset kurssit sille neuvojalle, kun niin hyvin arvasi minkälaisia apulaisia olisi meistä saanut.  Mutta lopulta oli kaikki valmista ja silloin alkoi meidän marttojen osa töistä ja perusteellisesti me sen teimmekin, pian oli joka kuppi ja kulho tyhjiä.  Kuinka paljon lienevät toiset martat kotonaan tehneet niitä kurssilla oppimiaan herkkuja?  Minä ainakin yritin vaikka huonolla menestyksellä, aina siihen asti, kun olimme käymässä siskoni luona Lahdessa.  Minä innokkaana marttana kehuin Marttailtoja ja kursseja joita pidimme.  Tähän mieheni totesi, että on meillä useana iltana niiden kurssien jälkeen ollut joku kökkönen pöydässä, vaikka heti hän lisäsi kiireesti, eipä silti hyvältä ne on maistuneet.  En enää usein sen jälkeen ole yrittänytkään, ei hyvä maku yksin riitä,  pitää sen tarjottavan myös näyttää hyvältä.

Tässä on muutamia tapahtumia ensimmäiseltä vuosikymmeneltä, paljon jäi pois.

Jos olisin yrittänyt saada kaikki tälle paperille olisi mennyt teiltä koko iltapäivä sitä kuunnellessa.  Tästä voimme ajatella miten paljon sisältää 53 vuotta.

Kerroin teille viime keväänä marttatoimintamme ensimmäisestä 10-vuodesta, joten jatkan siitä.  Marttaillat olivat entisenlaisia.  Tapasimme joka toinen keskiviikko vuorotellen toistemme kodeissa.  Olimme paljon nuorempia, joten paikalla oli usein myös lapset ja aviomies, näin äidin harrastukseen olivat joutuneet tai päässeet tutustumaan myös perheenjäsenet.  Tätä jatkui siihen saakka kunnes entisen mlk:n Kunnantupa valmistui kirkonkylään.  Sieltä saimme nuorisotiloista kerhohuoneen käyttöömme jossa kokoonnuimmekin siihen saakka kun mlk liittyi kaupunkiin.  Kaupunki olisi kuitenkin perinyt meiltä vuokraa tilasta niin paljon ettei pieni kahvirahamme olisi siihen riittänyt ja meidän oli luovuttava tilasta.  Onneksi saimme seurakunnalta käyttöömme tilat seurakuntatalosta ja vielä ilman vuokraa mikä oli todella ihana asia.  Siellä meillä on ollut hyvät tilat pitää marttaillat ja monen monet kurssimme.

Kursseja on pidetty niin pikkuleipien kuin piirakoiden paistosta, tehty ruokaa kalasta, lihasta ja sienistä, valmistettu kotijuustot.  Opeteltu jouluhimmelin tekoa oljista ja askarreltu joulu- ja pääsiäiskoristeita.  Pankista on käynyt henkilö opettamassa niin säästämistä kuin lakiasioitakin.  Kursseilla on ollut opettajina piiriliiton konsulit kuin myös oma väki.  Myyjäiset ja arpajaiset on ollut jokavuotinen tapahtuma, milläs muulla olisi kassaa kartutettu ja toimintaamme pyöritetty.  Muusta toiminnastamme muistuu mieleeni entisen Lusin Vanhainkodin jokavuotinen kahvitus, joka oli melko suuri urakka sekin, sekä Lastenkoti Kotirauhan sukkien parsiminen ja matonkuteiden leikkaaminen pysyi aina ohjelmassa vuodesta toiseen.  Joka kevät kävimme seurakunnan Kesäkodilla Sulkavankoskella haravoimassa ja sen jälkeen saunassa ja uimassa.  Uiminen olikin monelle martalle ensimmäinen uinti keväällä, näin tuli talviturkki heitettyä Räävelin kylmään veteen.  Saunailtoja on vietetty niin marttojen omilla mökeillä kuin pitäjän muiden marttojen kesken Sulkavankoskella.  Meidänkin vuoro on ollut jo 2 kertaa järjestää saunailta.  Toinen oli 31.7.84.  Ensimmäisen ajankohtaa en muista enää.  Hilkka ja minä lupasimme järjestää ohjelmaa.  Olimme olleet rintamaveteraanien kesäpäivillä ja siellä olleet hauskat kilpailut aioimme nyt järjestää martoille.  Teimme paljon töitä asian eteen, mutta eihän aika riittänyt niiden toteuttamiseen, niin kauan naiset saunoivat ja nauttivat tarjoilusta, tuli kotiin lähdön aika liian pian.

Piiriliiton kokouksissa Lahdessa olemme saaneet tutustua toisiin Itä-Hämeen Marttoihin ja olemme voineet vaihtaa ajatuksia samanhenkisten ihmisten kanssa.  Samoin olemme käyneet Lahdessa opiskelemassa järjestötoimintaa ja monta muuta asiaa.  17.2.86 perustimme opintokerhon ja aloimme suorittamaan taitoavaimia.

Laura Salonen lupautui kerhonvetäjäksi.  Ajattelimme ensin, että suoritamme osan opinto-ohjelmasta marttailtojen yhteydessä.  Aloimme kurssin aiheella “Tunne oma järjestösi”.  Mutta eihän siitä mitään tullut, toiset martat eivät malttaneet koko ultaa pelkkää opiskelua kuunnella, niin oli löydettävä oma ilta taitoavaimen suorittamiseen.  Kaksi tai kolme talvea siinä meni, mutta niin oli ykkös- ja kakkosavain suoritettu.  Laura sai kolmosavaimen, joka onkin ainoa yhdistyksessämme.

Juhlittukin on, yhdistyksemme 25 -vuotispäivää vietimme Sulkavankoskella.  Kutsuimme sinne pitäjän muita marttoja ja yhdistyksemme kirkonkylästä pois muuttaneet perustajajäsenet.  Saimme 20 -vuotismerkkimme ja kukkamme.  40 -vuotisjuhlamme taas vietimme ruokailemalla Kumpelissa.  Olemme olleet mukana myös piiriliiton 80- ja 90 -vuotisjuhlissa.  Ja kävimme me Marttaliiton 100 -vuotisjuhlissakin Helsingissä.

Retkiä olemme tehneet niin pitäjän muiden marttojen, piiriliiton kuin omankin porukan kanssa.  Piiriliiton retket olivat usein kaksipäiväisiä ja alkoivat Lahdesta, joten jouduimme aina menemään ensin Lahteen.  Onneksi oli autoilevia marttoja, niin kuljimme kimpassa Lahteen ja auto jätettiin linja-autoasemalle parkkiin josta ne löytyivät taas kotimatkaa varten.  Lähiympäristöä on kierretty niin linja-autolla kuin kimppakyydillä.  Hauska retki saattoi olla niinkin yksinkertainen, eväät reppuun ja kahvia termospulloon ja niin kiipesimme Rautvuorelle.  Mukavia muistoja retkiltä on kertynyt vuosien varrelta.  Tässä yksi Piiriliiton retki Turkuun.

Retken ohjelma Turussa loppui jo kello 17 ja meidät majoitettiin Kristilliselle kansanopistolle.  Meitä oli 8 kirkonkylän marttaa , koska oli vielä aikainen ilta ja menojalkaa kutitti, niin mietittyämme päätimme ettemme rupea täällä koko iltaa istumaan ja lähdimme uudelleen kaupungille.  Turunhan me olimme jo kiertoajelulla nähneet, joten päätimme että kun Naantaliin on matkaa vain 16 km, eikä se sisältynyt retkemme ohjelmaan, niin sinne me lähdemme.  Linja-autoasemalta vain aikatauluja katsomaan ja niin me suuntasimme Naantaliin.  Tuli sekin nähtyä, mukava ja kaunis pikkukaupunki.  Palattuamme Turkuun joku ehdotti että mennään vielä tuonne Samppalinnan mäelle.  Oli hämärä lämmin elokuun ilta kun siellä kävelimme ja äänekkäästi juttelimme.  Laivastossa palvelevat pojat olivat iltalomalla ja kuulivat äänemme, luulivat että olemme nuoria tyttöjä ja tulivat luokse, mutta totesivat: “Vanhoja akkoja”.  Emme me silloin vielä niin vanhoja olleet, vaikka kyllä näille pojille ikämme puolesta olisimme äidiksikin sopineet.  Aamulla kun puhuimme retkestämme Naantaliin toisille samassa paikassa yöpyneille Lusin Martoille, niin he olivat pahoillaan kun emme olleet ottaneet heitä mukaan.  Olivat olleet koko illan sisällä uskaltamatta mennä minnekään.  Aamulla retkemme jatkui Askaisiin katsomaan marsalkka Mannerheimin syntymäkotia Louhisaarta.

Täytyy kertoa muutama sana siitä kun ahkeroimme yhdessä ensimmäiset marttapukumme.  Oli marttojen valtakunnalliset juhlat Kuopiossa ja sinne avajaismarssiin toivottiin päälle marttapukua, niin mekin teimme itsellemme porukalla puvut.  Sääli vain että oli kylmä ja tuulinen ilma kun me sitten palelimme vähissä vaatteissa urheilukentällä.  En muista juhlista mitään.  Kirjailija Elina Karjalaisenkin hauska puhe oli jätettävä kesken, että pääsi lämmittelemään sisätilaan.

On meillä ollut suurempiakin tapahtumia.  Suomi täytti 50 vuotta ja kunta järjesti itsenäisyyspäivänjuhlan kansakoululla ja pyysivät että martat huolehtii tarjoilusta.  Niin me leivoimme pullat ja kakut ja kahvitimme satapäisen juhlakansan.

Toinen suuri tehtävä oli myös se kun ainakin 2 kertaa järjestimme Seurakuntatalolla syyslounaan.  Talo oli kummallakin kerralla täynnä tyytyväisiä ruokailijoita.

Joskus ajattelen haikeudella miten monta marttaa on jo poistunut joukostamme.  Ikävin on Aune Pakarisen poismeno.  Hänen matkansa päättyi marttaillasta kotiin kävellessä.  Hän lyyhistyi omaan pihaansa, josta hänen poikansa kotiin tullessaan hänet löysi.  Elämä on niin arvaamaton.

Vuodet kuluivat ja marttajoukkomme näytti vähenevän uhkaavasti, olimme jo varmoja että yhdistys loppuu kokonaan.  Päätimme vuosikokouksessa lisätä yhden menoerän toimintaamme ja käydä Äitienpäivän merkeissä yhdessä syömässä.

Näin teimmekin muutaman vuoden.  Nyt jatkamme tätä vuosilounaan merkeissä.

Neljä vuotta sitten kaikki muuttui, saimme Tertusta uuden puheenjohtajan jonka johdolla martat aloittivat uuden ja reippaan toiminnan.

Saimme lisää jäseniä.  Meitä on nyt melkein tuplaten entiseen nähden ja toimintaa on monenlaista.  Suuri kiitos siitä Tertulle.

Tässä oli vain osa mukavista muistoista vuosien varrelta.  Toimintamme jatkuu taas ripeänä.  Toivotaan vain että näemme senkin päivän, että joukkoomme liittyy joku rohkea mies-martta, jonka tietysti toivotamme sydämellisesti tervetulleeksi.